Eläinihmisten painajainen on se päivä, jolloin rakkaimmasta ystävästään joutuu luopumaan. Usein vielä eutanasia päätöksen joutuu tekemään omistaja itse.
Täällä meillä D&K:lla monelle tutuksi tullut vastaanottoapulainen, brasilainterrieri Zina, sytytti taivaalle uuden tähden eilen <3. Zina oli noin 14-vuotias ja viimeisintä viikkoa lukuun ottamatta terve kuin pukki ja eli terrierimäiseen tyyliinsä täysillä joka hetken. Epämääräinen yskintä vei Zinan eläinlääkärin vastaanotolle ja hänellä todettiin maksasyöpä. Hoitokeinoa ei ollut ja eläinlääkäri ehdottikin heti eutanasiaa.
Koen olevani jo pitkänlinjan lemmikkien omistaja ja olen myös nähnyt ja kokenut kaikenmoista ystävieni ja omien eläinteni kohdalla. Nyt, kun diagnoosi iskettiin vasten kasvoja varoittamatta, järki häipyi ja tunteet valtasivat mielen. En vain yksinkertaisesti pystynyt luopumaan uskollisimmasta ystävästäni siinä epämukavalla pöydällä, eläinlääkärin vastaanotolla. Kyynelten valuessa yritin epätoivoisesti kysellä vaihtoehtoja ja eläinlääkäri myöntyi kokeilemaan nesteenpoistolääkitystä ensiavuksi, mutta varoitteli että lopullinen romahdus saattaa tulla minä hetkenä hyvänsä ja että kyse olisi vain muutamasta päivästä. Lupasin olla päivystävään lääkäriin yhteydessä heti jos siltä alkaisi näyttämään.
Eläinlääkärin ovesta ulos astuessa Zina kantoi omaa hihnaansa, heilutti häntäänsä tuttuun tyyliinsä ja hyppeli minua vasten. Hän oli huomannut tietenkin jo tuskaisen oloni ja yritti omalla tavallaan piristää, kuten on aina ennenkin tehnyt. Ennen autolle saapumista, uusi yskänkohtaus kuitenkin taas yllätti ja Zina olisikin menettänyt tasapainonsa jos en olisi ottanut sitä syliini.
Muutaman päivään kuluttua olin valmis ja myös Zinalta alkoi elämän ilo hiipua aina niin tähti kirkaista silmistä. Soitimme ystävä eläinlääkärillemme ja Zina nukkui levolliseen uneen. Päätös oli oikea ja mieli helpottunut.
Mutta miksi koiran kuolema tuntuu niin pahalta?
Tutkimukset ovat vahvistaneet, että monille ihmisille lemmikin kuoleman aiheuttama suru on verrattavissa ihmisen menetykseen. Ainoa oleellinen ero on siinä että lemmikin menehtymistä ei aina pysty suremaan niin avoimesti kuin läheisen ihmisen kuolemaa.
Surua voivat pahentaa mm. päätöksenteko eutanasiasta, syyllisyys ja se ettei kehtaa avoimesti itkeä. Lemmikkien kuolemaan ei ole vielä saatavilla virallisia vertaistukiryhmiä ja omistajat saattavatkin tuntea jäävänsä yksin surussaan eteenkin, jos läheiset ihmiset eivät ymmärrä tai jopa vähättelevät menetystä.
Monille koiran kuolema tarkoittaa tärkeimmän, turvallisimman ja rakastettavimman kumppanin menestystä. Koiran kuolema aina sekoittaa päivittäiset rutiinit, muuttaa elämäntyyliä ja saattaa jopa kadottaa tärkeimmät stressinlievityskeinot. Myös ystäväpiiri saattaa muuttua, sillä koirapuistoista tutuksi tulleita ihmisiä ei tapaa enää päivittäin. Kyse ei siis ole mistään ihan tavallisesti menetyksestä.
Kuinka lemmikin kuolemasta voi selviytyä?
Varmasti kaikkeen surutyöhön paras on aika. Jonkin ajan kuluttua muistot korjaavat sydämen ja yhteisiä hetkiä voi muistella ilman että itku kuristaa kurkkua. Mikään toinen lemmikki ei poismennyttä korvaa, joten uuden lemmikin ottaminen heti tilalle, saattaa olla virhe.
Oheisesta linkistä voit käydä lukemassa muutaman neuvon surun käsittelyyn: ARTIKKELI
